Niin, minulla todellakin taitaa olla talous.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt, mitä tuollainen talous tarkoittaa.. talousnero, talousmarkka, taloudenhoitaja, taloudellisesti, talous-uutiset.. jotenkin kuitenkin olen aina yhdistänyt talouden rahaan.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Näin ollen mielestäni sanassa taloudenhoitaja on vakava virhe, koska käsittääkseni taloudenhoitaja tekee sitä mitä yleensä äidit tekevät, eli siivoavat, tiskaavat ja sen semmoista. Lisäksi olen ymmärtänyt, että taloudenhoitaja on useimmiten palkollinen, eli työväkeä, joten en usko että hänen toimenkuvaansa kuuluu perheen raha-asioista huolehtiminen. (Korjatkaa jos olen väärässä.)

Onneksi nykyisin on lähinnä kodinhoitajia.

 

Tarkoitetaanko tällä mielikuvalla taloudenhoitajasta siis sitä, että oikeasti se on se äiti (tai vaimo), joka perheen raha-asiat hoitaa. Että kaiken takana on nainen, niinkö? No, joissakin tyypillisissä tapauksissa tämä ehkä meneekin niin, että mies tuo rahat kotiin ja nainen kyllä huolehtii siitä mihin ne käytetään..

 

Niin, olisihan se hienompaa käyttää itsestäänkin sanaa taloudenhoitaja, kuin työtön kotiäiti.

 

No joka tapauksessa, koen olevani hyvinkin taloudellinen, siis että minulla on rahaa.

Ei sitä paljon ole, niin, työttömyysrahat ja parit lapsilisät. Ei niillä herroiksi pääse elämään! Mutta niin kuin jo aikaisemmin sanoin minulla on etuoikeutettu asema, mieheni käy vakituisessa työssä.

Nyt te ajattelette että minä olen semmoinen isorintainen, minihameinen, tupakkaa ketjussa käryttävä siivelläeläjä.

Ehei, minä olen vain ihan tavallinen suomalainen aikuiseksi kasvamaton nainen, ja hullukin vielä.

 

Tällä hetkellä elämme sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, jota alkukantaisemmin kutsutaan ”kädestä suuhun” -ilmiöksi.

Meillä tämän ilmiön rinnalla juoksevia menoja ovat olennaisesti kaikenlaiset huvimenot, kuten erityyppisten ’koti & sisustus’ -lehtien tilaukset ja pikaruokaloiden liikakäyttö. Päihdykkeitä, sun muita nautintoaineita me emme kuluta, jos kerran kuussa yhtä saunaolutta ei lasketa. Karamellejä tai muita turhakkeita emme kotiimme kanna. Muutenkaan emme harrasta turhanpäiväistä shoppailua, esimerkiksi vaatekaupoissa (en ole siis tyypillinen naisihminen) mutta kaikenlaista pientä kivaa työkalua ja sisustustavaraa tulee hamstrattua. Myöskään elokuvat, saati baarireissut eivät meitä houkuta…

 

..me remontoimme.

Ja jokainen joka on joskus aloittanut omakotitalon muokkauksen mieleisen väriseksi niin ulkoa, kuin sisältä, tietää, että ”ei ne maalit nyt niin kovin kalliita ole, jos vertaa vaikka tapettien laittoon” -tyyliset lausahdukset ovat potaskaa. Ja kun ei ne maalit pelkästään riitä, on ostettava lattiamateriaalit, listoitukset, pakkelit ja pensselit. Puhumattakaan kodin yleisilmeestä, johon kuuluu erinäiset tekstiilituotteet, kuten verhot ja astiapyyhkeet. Kalliiksi on tullut, vaikka vähän vain ollaan jotain laitettu. Keittiöremontti on luojan kiitos vielä suunnitteluasteella, mutta muistaakseni rosterijutut on vähän hintavampia.

 

Eikä minua hirveästi pelota (olen aina ollut tässä suhteessa naiivi) tulevaisuus. Aion vakaasti olla ottamatta opintolainaa, mikäli saan mahdollisuuden aloittaa opiskeluni ammattikorkeakoulussa ensi syksynä. Tiedän että siitä tulee tiukempaa, mutta no, ehkä totuuden nimessä meillä on hieman varaa kiristääkin.