Minulla on yksi runo, se tuli mieleeni ja kaivoin sen maallisen päiväkirjani sivuilta, kun SYLIssä on ollut keskustelua runoudesta.
Sinne jaoin syömishäiriööni suhtautumisesta kertovan runon, mutta tämä toinen, ei sinne sopinut.
Se sopii tähän.
Se sopii nyt. Juuri nyt.



NARRIT

Olen aina halveksinut teitä, jotka olette petetyksi tulleet.
Teitä, jotka olette elämälle uhratut.
Teitä, jotka olette luottaen yrittäneet hyvää tahtoa ja ikuisuuden lakia säästää.
Teitä, joille on hampaat irvessä hymyilty, kaikenselittävää kirosanaa pidätellen.
(hiljainen kuiskaus. lutka, huora!)
Teitä, jotka olette tyhjäksi tehdyt, vaille pienintäkään oikeutta toiseen ihmiseen jätetyt.
Teitä, joiden sisään on vailla tunnetta tultu, vailla hellyyttä, ainoastaan laskelmoiden
kuinka kauan te suunnilleen pysytte hiljaa.
Ja luoja sentään,
kuinka olenkaan teidän kostoanne peljännyt.